Porin I-VI
kaupunginosan kadut säilyttivät alkuperäiset nimensä maamme itsenäistymiseen
saakka. Porin kadunnimistön uudistamista ryhdyttiin pohtimaan ensi
kerran vuonna 1918, jolloin kaupunginvaltuusto asetti viisihenkisen
komitean harkitsemaan kaupungin katujen ja torien nimiin muutoksia,
joita maamme itsenäis-tyminen sen mielestä edellytti. Vuonna 1922
komitea sai lisäksi tehtävän ehdottaa katujen ja torien nimet kaupungin
uusille kaavoitettaville alueille. Tuolloin komitea oli yksimielinen
siitä, että kaupungin katujen nimissä ilmenee Venäjän vallan ajan
vaikutus,
mutta
erimielinen siitä, tulisiko nimiä ryhtyä muuttamaan. Vuonna 1924
komitean enemmistö katsoikin, että koska kaupungin katujen nimet
olivat jo niin vakiintuneet, että niiden uudistaminen aiheuttaisi
suuria hankaluuksia käytännössä eikä nimissä voitu todeta mitään
maamme itsenäisyyttä räikeästi loukkaavaa, ei nimiä tulisi ryhtyä
muuttamaan kuin yksityistapauksissa erityisistä syistä. Kadunnimityskomitea
kuitenkin ehdottaa jo vuonna 1924 ensimmäisiä muutoksia kadun-nimistöön.
VI osassa sijaitsevan Rautatien-puistokadun nimi ehdotetaan muutettavaksi
Väinönkaduksi. Rautatienpuistokatua taas ehdotetaan uuteen, kaavoitettavaan
IX kaupunginosaan tulevan rautatieasemalle johtavan kadun nimeksi.
Väinönkatu -nimi taas valittiin, koska “komitea katsoo suotavaksi,
että kaupunkimme katujen nimityksiin myöskin käytettäisiin Kalevalasta
saatuja aiheita”. Samalla VI osassa esitetään muutettavaksi Itä
rajakatu Itäiseksi kaduksi ja Länsi rajakatu Läntiseksi kaduksi.
Lisäksi komitea toteaa, että koska “ myöskään nykyinen Etelä rajakatu
ei tule vastaisuudessa (kun X kaupunginosa rakennetaan) muodostamaan
mitään varsinaista rajakatua ... komitea ehdottaa, että Etelä rajakadun
nimeksi muutetaan Kalevalasta aiheen ottaen Kalevan puistokatu -
Kalevala-alléen”.
Kansallisromantiikan vaikutus on siis ulottunut Porissa
aina kadunnimistöön saakka. Kaupunginvaltuusto hyväksyi nämä ehdotukset
kokouksessaan 8.4.1924. Vuonna 1926 Porin Talonomistajain Yhdistys
ehdottaa mm. Etelä-Linjakadun nimen muuttamista Vapaudenkaduksi, mihin
kadunnimityskomitea esittää, että nimi edelleen säilytettäisiin kunnes
kaupungin kadunnimistön muuttaminen osiltaan otettaisiin uudelleen
käsiteltäväksi. Kadun nimen muuttaminen Itsenäisyydenkaduksi sai kuitenkin
kannatusta kaupunginvaltuustossa ja nimen muutos tehtiinkin kaupunginvaltuuston
päätöksellä 23.2.1926. Samalla valtuusto päätti komitean esityksen
mukaisesti VI kaupunginosan alueelle Kalevan puistokadun jatkoksi
itäpäässä sijoittuvan uuden kadun nimeksi Svensberginkatu. Gustaf
Svensberg (1816-1897) oli porilainen kauppias ja merkittävä lahjoittaja,
jonka lahjoituksin turvin perustettiin myös VI osassa sijaitseva Svensbergin
ukkokoti. Lisäksi päätettiin, että jatkossa kaikki uudet kadunnimet
tulevat olemaan yksinomaan suomenkieliset. Uudet, pelkästään suomenkieliset
kilvet tulivat käyttöön vuonna 1928.
Vuonna 1927 Porin Aitosuomalainen Kerho
ottaa uudelleen esille venäläisperäisten kadunnimien muuttamisen suomalaisiksi
joko kaupungin vanhempiin kadunnimiin, suomalaisiin aiheisiin tai
historiallisiin tapahtumiin pohjautuviksi nimiksi. V ja VI osan kaupungin
ja ainakin maan historiaan pohjautuvat henkilönimet kerho katsoi säilyttämisen
arvoiseksi, mutta sen sijaan keskikaupungin Venäjän historiasta saatujen
nimien kerho ei katsonut olevan kunniaksi kaupungille, koska niillä
ei sen mielestä ole mitään tekemistä kaupungin ja maan oman historian
kanssa. Kerhon mukaan “nimet palauttavat vain mieliin vieraan vallan
sorto-kauden, mutta itsenäisen Suomen kansalaisilla ei ole mitään
syytä tuota aikakautta muistella”. Mm. ehdotettiin Alexandrankadun
nimen muuttamista Harjakaduksi vanhan porilaisen (epävirallisen) kadunnimen
mukaan. Kerhon mukaan myös muissa maamme kaupungeissa oli tällaiset
muutokset tekeillä. Kadunnimikomitea esittikin vuonna 1928 Vladimirinkadun
nimen muuttamista Otavankaduksi, koska kadun pohjoispäässä sijaitsee
tunnettu, Porin historiassa merkityksellinen Otavan ravintola ja hotelli.
Lisäksi komitea katsoi, että nimen johdosta voitaisiin myös ajatella
Otava-nimen merkitystä suomalaisessa kulttuurielämässä sekä samannimistä
tähtikuviota. Komitean mukaan kadusta on jo epävirallisesti käytetty
Otavankatu -nimeä.
Lisäksi komitea ehdotti Elisabetinkadun ja Elisabetintorin
nimien muuttamista suomalaisiin nimimuotoihin Liisankatu ja Liisantori.
Itäpoikkikatu ehdotettiin muutettavaksi pelkäksi Poikkikaduksi. Sen
sijaan Harjakatua ei komitea pitänyt sopivana, vaan ehdotti sen sijaan
Alexandrankadun nimeksi Hallituskatua, koska kadun varrella on jo
vanhastaan sijainnut ja sijaitsee kaupungin hallintoelimet. Nikolainkadun
muuttamista Valtakaduksi taas komitea perustelee sillä, että katu
on ollut kaupungin liikenteen huomatuimpia valtaväyliä. Konstantinkadun
uudeksi nimeksi komitea esitti kerhon esityksen mukaisesti Torikatua.
Osa komiteasta oli Nikolain- ja Konstantininkatujen nimien säilyttämisen
kannalla. Esimerkiksi Konstantin -nimeä ei katsottu erityisen venäläiseksi
ja lisäksi nimen eduksi todettiin, että nimen mahdollinen antaja Konstantin
Nikolajevitsh ajoi länsimaisen, perustuslaillisen hallitusmuodon käyttöönottoa
ja vapaamielisiä uudistuksia Venäjällä. Katariinan-kadun uudeksi nimeksi
ehdotettiin mm. Voileipäkatua, koska sen varrella sijaitsi höyryleipomo
ja meijeri, sekä Raatimiehenkatua, koska kadun pohjoispäässä, joen
toisella puolella oli Raatimiehenluoto. Myöskään Katariina -nimeä
ei pidetty täysin venäläisenä, vaan säilyttämisen arvoisena, koska
nimi voidaan liittää myös Ruotsin kuningattariin ja esim. Katarina
Jagellonicaan. Sen sijaan Antin-, Yrjön- ja Annankadun nimet komitea
esitti säilytettäväksi, koska “niitä tässä muodossaan on pidettävä
täysin kotimaisina ja kotimaan historiaan kuuluvina”. Kaupunginvaltuusto
hyväksyi komi-tean edellä luetellut esitykset kadunnimien muutoksista
niin, että Katarii-nankadun nimi säilytettiin. Yksimielinen ei valtuustokaan
ollut - osa jäsenistä vastusti kaikkia nimenmuutoksia ja lisäksi valtuustossa
tuotiin esille mielenkiintoisia ehdotuksia, esimerkiksi Katariinankadun
nimeksi ehdotettiin myös Sammonkatua ja Kaisankatua sekä Nikolainkadun
nimeksi Suomen Pankin katua. Osa Porin keskustan historiallisista
kadunnimistä siis muutettiin vuonna 1928 “poliittisesti sopivammiksi”.
Loppujen lopuksi suurin osa vanhoista venäläisperäisistä nimistä Porin
keskustassa sai kuitenkin armahduksen.