Vuonna
1852 Poria kohdanneessa tulipalossa tuhoutui käytännössä koko vanhan
kaupungin alue eli 295 tonttia kaupungin 392 tontista. “Uuden kaupungin”
eli V osan puolella säästyi kuitenkin n. 80 asuinrakennusta ynnä tonttien
muita rakennuksia. Läänin arkkitehti Georg Theodor Polieron Chiewitzin
laatiman uuden kaavan myötä kaupunkialue laajeni tuntuvasti etelään.
Chiewitzin kaava noudatti empiren kaavoitusnormeja, joiden päämääränä
oli kaupunkirakenteen väljentäminen ja paloturvallisuuden edistäminen.
Kadut olivat selvästi aiempaa leveämpiä ja osin myös paloturvallisuus
syistä muodostetut puistoakselit jakoivat uuden keskusta-alueen neljään
kaupunginosaan. Palolta suurelta osin säästynyt V osa jäi vuoden 1811
asemakaavan mukaiseksi. Vuoden 1852 kaavan kadunnimistössä on nähtävissä
ensinnäkin selvät venäläiset vaikutteet, joiden mukaan kadut pääosin
nimettiin keisarillisten henkilöiden sekä venäläisten pyhimysten ja
ritarikuntien mukaan. Empiretyyli oli keisarityyli ja Porissakin tyyli
ulotti vaikutuksensa aina kadunnimistöön saakka. Esikuva lienee ollut
myös 1800-luvun alun Helsingin, uuden pääkaupungin, kadunnimistö, jossa
on selviä yhteisiä piirteitä Porin vuoden 1852 kaava-alueen kadunnimistön
kanssa.
Nytkin kuten vuoden 1801 kaavassa arvokkaimmiksi
katsotuille kaduille, joiden varteen sijoittuivat myös kaupungin merkittävimmät
rakennukset, annettiin nimet silloisen hallitsijaparin mukaan. Alexandrankatu
sai nimensä keisarinna Alexandran (1798-1860) mukaan ja Nikolainkatu
itse keisari Nikolai I:n (1796-1855, hallitsijana 1825-55) mukaan.
Nikolailla ja Alexandralla oli myös Nikolai
-niminen poika (1831-1891) ja Alexandra -niminen tytär (1825-1844),
mikä on osaltaan saattanut vaikuttaa kadunnimien valintaan. Nikolai
sai myös nimikkotorinsa nykyisen Raatihuoneenpuiston paikalla sijainneesta
Nikolain-torista. Konstantinkatu taas on nimetty joko Aleksanteri
I:n ja Nikolai I:n veljen, Konstantinin Pavlovitshin (1779-1831) muistoksi
tai Nikolai I:n pojan Konstantin Nikolajevitshin (1827-1892) mukaan.
Konstantin Pavlovitsh olisi ollut Aleksanteri I:n kuoltua kruunun
oikea perillinen kruunuperimysjärjestyksen mukaan, mutta hän kieltäytyi
vastaanottamasta kruunua - Aleksanteri I oli allekirjoittanut vuonna
1823 salaisen manifestin, jonka mukaan Nikolai tuli määrätyksi kruununperilliseksi
hänen jälkeensä. Elisabetinkatu nimettiin luultavasti keisari Aleksanteri
I:n puolison keisarinna Elisabetin muistoksi. Myös Helsingissä Elisabetinkatu
nimettiin keisarinna Elisabetin muistoksi. Mikonkatu taas on tiettävästi
nimetty Helsingin Mikonkadun tapaan suuriruhtinas Mikaelin (1798-1849),
Nikolai I:n nuorimman veljen mu-kaan. Lisäksi Nikolai I:n nuorin poika
oli nimeltään Mikael (1832-1909).
Muista venäläisperäisistä nimistä Katariinankatu
on saatettu nimetä joko hallitsija Katariina Suuren eli Katariina
II:n tai mahdollisesti Nikolai I:n sisaren Jekaterinan (1788-1819)
muistoksi. Todennäköisempää kuitenkin on se, että Kata-riinankatukin
kuuluu niihin Porin katuihin, jotka on nimetty venäläisten pyhimysten
ja ritarikuntien mukaan. Venäjällä oli nimittäin oma vuonna 1714 perustettu
Pyhän Katariinan tähdistö eli ritarikunta, joka oli erityinen naisten
ritarikunta. Muita samanlaisin perustein nimettyjä katuja oli Annankatu.
Se on nimetty Pyhän Annan tähdistön mukaan kuten Helsinginkin Annankatu.
Vladimirinkatu taas on nimetty Vladimir Pyhän ja venäläisen ritarikunnan
Vladimirin tähdistön mukaan. Myös Antinkadun (Andreegatan) ja Yrjönkadun
(Georgsgatan) nimien esikuvina ovat ortodoksiset pyhimykset ja venäläiset
ritarikunnat. Pietari Suuren perustama Andreastähdistö oli venäläisistä
ritarikunnista korkeaarvoisin.Andreas oli yksi Jeesuksen opetuslapsista,
jonka kerrotaan vaikuttaneen lähetyssaarnaajana Skyytiassa (nykyistä
Etelä-Venäjää), minkä vuoksi venäläiset kunnioittivat häntä erityisesti
omana apostolinaan.
Muista vuoden 1852 kaavassa nimetyistä kaduista Länsi
Linjakatu sai nimensä kaupunkia lännessä rajaavan sijaintinsa mukaisesti.
Läntinen ja Itäinen Raatihuoneenkatu on nekin nimetty raatihuoneen
ohittavan sijaintinsa mukaan. Jo vuoden 1799 kartassa oli esiintynyt
kadunnimi Iso Raastuvankatu. Kokemäenjoen rantaa myötäilevä katu,
nykyinen Eteläranta, nimettiin aluksi tiettävästi pelkäksi Rantakaduksi.
Etelä Linjakatu jatkui V osan puolelta samannimisenä myös 3. ja 4.
kaupunginosien puolelle. Oma erityinen kadunnimiryhmänsä Porissa ovat
keskustaa jakavien puistoakselien nimistö. Aluksi näitä puistoja nimitettiin
ilmansuuntiensa mukaisesti Länsi-, Pohjois-, Itä- ja Etelä Esplanaadeiksi.
Esplanadi -sanalla on suomen kielessä katujen välistä kävelypuistoa
osoittava merkitys. Tällaisina puistokatuina, joilla tehtiin promenadeja
eli kävelyretkiä, Porinkin esplanadit tunnettiin. Alunperin ruotsinkielen
sana esplanad on kuitenkin tarkoittanut avointa, linnoituksen edessä
sijainnutta ampumakenttää. Kun tällaisille kentille myöhemmin istutettiin
puita ja niistä tuli kulkuväyliä, nimi sai puistokadun merkityksen.
