Kaupunkilaiskarjaa kaitsemassa

1800-luvun loppupuolella Porissa oli lehmiä paljon verrattuna väkilukuun. Talonomistaja K.F. Qvick ja vaimo Tekla eläintensä kanssa Annankatu 8:n pihalla 1890-luvun lopulla. (Kuva: Satakunnan Museo)

Kaupunkilaiskarjaa kaitsemassa

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja pitkään sen jälkeenkin hyötyeläimet, erityisesti lehmät olivat näkyvä osa kaupunkikuvaa. Kun karjanpito muissa suomalaiskaupungeissa alkoi käydä harvinaisemmaksi, se oli yhä olennainen osa Porin kaupunkikuvaa. Vasta toista maailmansotaa lähestyttäessä karjatalouden painopiste alkoi siirtyä keskustan 1.–6. kaupunginosista kauemmas.

Kantakaupungin elinvoimaisen karjatalouden mahdollisti kaupunki, se vuokrasi pieniä viljelyspalstoja ja laidunalueita keskustan tuntumasta sekä ylläpiti yhteislaidunta. Kaupungeissa karjaa laidunnettiin yhteislaitumella maksua vastaan. Kaupunki järjesti karjalle myös juomaveden. Laidunten tuntumaan oli tehty kaivoja ja juottoruuhia.

Kaupunkilaiskarja ei yleensä yöpynyt laitumella. Lehmät kuljetettiin laitumelle aamuisin lypsyn jälkeen ja tuotiin kotiin iltalypsyksi.