Etusivu > Kulttuuri > Museot > Museoelämyksiä ja tietoa verkossa > Naisia Porissa > Kaupunkilaislehmä

Kaupunkilaislehmä

kuva 1800-luvun loppupuolella Porissa oli lehmiä paljon verrattuna väkilukuun. Talonomistaja K.F. Qvick ja vaimo Tekla eläintensä kanssa Annankatu 8:n pihalla 1890-luvun lopulla. (Kuva: Satakunnan Museo)

Niin nainen kuin lehmä

Noormarkkulaisen sananlaskun mukaan ”kyllä lehmä ruakkijas tuntee” ja se ruokkija sekä lypsäjä oli aina nainen. Siksi onkin oikeutettua, että myös lehmä on päässyt mukaan naisista kertovaan verkkonäyttelyyn.

Nainen sitoo lehmän itseensä pitämällä siitä huolta, ymmärtämällä sen käytöstä, halaamalla, suutelemalla ja hyväilemällä, antamalla eläimelle herkkupaloja. Tällä pyritään tilanteeseen, jossa tunneside lehmän ja naisen välillä olisi suurin mahdollinen. Lehmän lämmin kylki poskea vasten saattoi myös tuoda lohtua ja läheisyydentunnetta. Vaikeuksien ja ristiriitojen hetkillä lehmä saattoi olla se ainoa ystävä, jolle nainen saattoi huolensa ja surunsa purkaa.

Lehmä toi karjatalouden ja elämän realiteetit myös lapsen ulottuville. Lehmät poikivat ja kuolivat. Työ eläinten parissa ja äidin toimien tarkkailu lehmän hoitajana antoi käsityksen ihmisen osuudesta luonnon kiertokulussa