Työ ja usko

Hilja Saario noin 70-vuotiaana. Hänellä oli tapana kuunnella taustalla näkyvästä radiosta iltahartauksia. Usein tyttären lapsia istui mummun keinutuolin vieressä lattialla sanaa kuuntelemassa. (Kuva: Hilja Santalan omaisten kotiarkisto)

Työ ja usko kantoivat sota-aikana

Oman asunnon ansiosta Hilja Saario (1885-1962) vakiinnutti asiakaspiirinsä ja työtä riitti. Vuonna 1936 ostettiin vuokratontti omaksi. Vihtori oli liian iäkäs sotaan, mutta tyttären mies joutui rintamalle. Vuonna 1940 tytär muutti puolisonsa ja poikansa kanssa joksikin aikaa kotitaloon.

Sotavuosina Hilja kävi maaseudulla ompelemassa sukulaisille ja tuttaville. Hän sai usein palkkansa ruokatavaroina - maitoa, voita, lihaa, jauhoja ja munia. Se helpotti suuresti pula-ajan ruokataloutta. Omalta ”kurapellolta” saatiin perunoita, porkkanoita, sipuleita ja kaalia. Ompelutöistä saattoi joskus saada korvaukseksi kangasta. Ruoan ja kankaiden omavaraisuus oli rikkautta sota-aikana.

Hartaana uskovaisena Hilja kävi jumalanpalveluksissa Porin kirkossa ja Pikkukirkkoyhdistyksen järjestämissä hartaustilaisuuksissa. Ompeluseuroissa hän kävi Toejoen rukoushuoneella ja seurakuntalaisten kodeissa. Tilaisuuksissa kerätyillä kolehdeilla autettiin köyhiä perheitä.