Velvollisuus ja uhraus

Velvollisuus ja uhraus

Dagmar Tammelin (1875-1960) työskenteli Porin kaupunginsairaalassa vuodesta 1902 lähtien ainakin muutaman vuoden. Sen jälkeen hän oli töissä Porin yksityisessä sairaalassa vuoteen 1914. Maalis-huhtikuussa 1915 neiti Tammelin oli sairaanhoitajana VPK:n talolla sijainneessa I maailmansodan tilapäissairaalassa. Sen jälkeen hänen työuraansa ei tunneta.

Tammelinin ajan virkanaisilta odotettiin kutsumustietoisuutta, työlle omistautumista ja uhrautuvaisuutta. Velvollisuudentunto ja tunnollisuus näkyivät naisten elämäntavassa. Sairaanhoitajaksi sopivana pidettiin kuuliaista, siveellistä ja naimatonta naista. Myös Dagmar Tammelin pysyi neitinä, se mahdollisti omistautumisen sairaanhoitajan työhön. Sairaanhoitajien palkkataso oli alhainen, sitä perusteltiin kutsumuksella. Hoitajan ilo tervehtyneestä potilaasta nähtiin suurempana palkintona kuin rahallinen palkkio.