Ei muunlaista elämää

Karkaaminen sairashuoneelta ei ollut mitenkään tavatonta. Sairaalan kristillis-siveellinen ajatusmaailma ja protestanttinen työmoraali ärsyttivät henkilökohtaiseen vapauteen, vapaa-aikaan ja huvituksiin tottuneita prostituoituja.

Ei muunlaista elämää

Kestikievarissa vuonna 1900 tapahtuneen pidätyksen ja siitä seuranneen ojennushuonetuomion jälkeen Amandan (s.1884) elämässä alkoi vaihe, jossa pidätykset, rangaistukset, sairashuoneella olemiset ja vapautumiset vuorottelivat. Tämän noin viiden vuoden ajan Amanda oli vankilatuomioiden välillä vain muutamia kuukausia vapaana, kunnes sai taas tuomion. Näinä vapaina aikoina hän poliisin pidätysasiakirjojen mukaan jatkoi juopottelua, rellestämistä ja siveetöntä elämää, mikä johti aina uusiin pidätyksiin.

Kesällä 1905 Amanda itse myönsi kuulustelussa ensimmäisen kerran viettäneensä juopottelevaa elämää ja elättäneensä itsensä haureudella 12-13 ikäisestä asti.

Poliisin pidätysraporttien perusteella näyttää siltä, ettei Amanda saamistaan varoituksista ja rangaistuksista juuri välittänyt tai yrittänyt muuttaa elämäänsä, vaan palasi aina takaisin jo nuorena oppimaansa elämäntyyliin. Hänhän ei oikeastaan muunlaista elämää ollut nähnytkään, jos tiedot hänen äitinsä huonoista elämäntavoista pitivät paikkansa.