Sairaanhoitajatar Dagmar Tammelinin (1875-1960) tunteneet ihmiset muistavat vielä nykyäänkin hänen lempeän ja ystävällisen luonteensa sekä hienostuneisuutensa. Hän ei ollut kaikkien kanssa hyvän päivän tuttu, mutta se ei ollut merkki ylemmyydentunnosta. Se kertoi asemasta ja häneen kohdistuneesta arvostuksesta.
”Neiti Tammelin oli kuin aurinko, säteili hyvää. Hän oli todella omatoiminen ja itsenäinen. Joka kevät hän maalasi Karkussa soutuveneensä Alexin siniseksi ja souti sillä kilometrin matkan kaupalle vielä yli 70-vuotiaana. Vaikka hän oli pieni ja hento, hän oli kuitenkin todella voimakas, terve ja rohkea.”